Tasainen ääni ja puhtaat vaihdot tekevät melodiasta oikean. Ilmaisu tekee siitä kiinnostavan. Tässä oppitunnissa tutkitaan kolmea työkalua: vibratoa, dynamiikkaa ja fraasin muotoa.
Vibraton kaksi säädintä
Vibrato on äänenkorkeuden tai voimakkuuden säännöllinen aaltoilu. Sillä on kaksi säädintä: nopeus ja syvyys. Kuulijan korvassa luonteva vibrato liikkuu usein noin viidestä kuuteen aaltoon sekunnissa. Hitaampi kuulostaa huojuvalta, nopeampi hermostuneelta. Syvyys taas kertoo, kuinka laajalla alueella korkeus heilahtelee.
Vihellyksessä vibraton voi tuottaa kahdella päätavalla: pienillä sykäyksillä ilmavirrassa tai hyvin pienellä kielen liikkeellä. Ilmavibrato vaikuttaa enemmän voimakkuuteen, kielivibrato korkeuteen. Kokeile molempia ja kuuntele, kumpi sopii kappaleen sävyyn.
Harjoitus 3.1: mitattu vibrato
- Aseta metronomi tempoon 60. Vihellä pitkä ääni ja tee kaksi aaltoa iskua kohti.
- Nosta kolmeen ja sitten neljään aaltoon iskua kohti. Pidä syvyys samana.
- Pidä nopeus neljässä ja vaihtele syvyyttä: kapea, keskileveä, leveä.
- Lopuksi aloita ääni suorana ja lisää vibrato vasta toisella iskulla.
Kuuntele: pysyykö äänen keskikorkeus vireessä, vai painuuko vibrato alavireiseksi?
Fraseeraus
Fraasilla on suunta
Melodian lause on kuin puhuttu virke: sillä on alku, painopiste ja loppu. Fraseerauksen tehtävä on tehdä tämä rakenne kuultavaksi. Edvard Griegin Peer Gynt -sarjan Aamutunnelma on hyvä harjoituskohde: sen avausaihe kulkee kaarena, jonka huippu ja lepokohta on helppo tunnistaa.
Fraasimerkinnät · omaan nuottiin
- Alku: hiljainen, ilma valmiina mutta ei paineena.
- Huippu: täysin ilmaa, suora ääni, ei vibratoa.
- Lepo: diminuendo ja vibrato vasta äänen jälkipuoliskolla.
∨ = lyhyt hengitys lauseen taitekohdassa.
Tee merkinnät lyijykynällä, jotta voit muuttaa niitä. Kirjoita huippukohtaan pystyviiva, hengityskohtiin ∨-merkki ja vibratoääniin aaltoviiva. Kun merkinnät ovat paperilla, harjoittelu muuttuu arvailusta toteutukseksi.
Fraasin huippu tarvitsee täyden äänen enemmän kuin koristeen.
Dynamiikka ilman puristusta
Vihellyksen dynaaminen alue on kapeampi kuin laulussa. Siksi pienetkin erot kuuluvat. Crescendo syntyy lisäämällä virtausta vähitellen, ei kiristämällä huulia. Diminuendossa kieli pitää korkeuden, vaikka ilma vähenee. Tavallisin virhe on, että hiljainen loppu painuu alavireiseksi.
Toistot: ilmaisun viikko-ohjelma
| Päivä | Harjoitus | Määrä |
|---|---|---|
| 1–2 | Mitattu vibrato 2–4 aaltoa iskulla | 4 kierrosta |
| 3 | Viivästetty vibrato loppuääneen | 6 toistoa |
| 4–5 | Crescendo ja diminuendo yhdellä äänellä | 4 × 8 iskua |
| 6–7 | Merkitty fraasi läpi kolmesti, nauhoitus | 3 läpimenoa |